Olin jo ehtinyt unohtaa, millainen prosessi muutto oikeastaan onkaan. Pitäis vissiin muuttaa useammin, niin ei ehtisi unohtaa minne kaikkialle täytyy muutosta ilmoittaa mennessä ja tullessa, ja mitä käytännön asioita täytyy muistaa. Eniten muutossa rassaa tämä "fyysinen" muutto, ei niinkään henkinen irrottautuminen vanhasta ja hyppy tuntemattomaan.
 
Ehkä sitä on oppinut vuosien varrella jo tekemään jatkuvasti jonkinlaista luopumistyötä ihmisistä ja asioista. Viime viikkoina on kuitenkin tullut nähtyä kavereita ja sovittua, että pidetään yhteyttä välimatkasta huolimatta, ja jos Herra suo niin jossain vaiheessa vielä nähdään, vaikka kuviot ovatkin tulevaisuudessa vähän erilaiset.
 
Miljoonaan paikkaan täytyy ilmoittaa osoitteenmuutoksesta ja täyttää monenlaisia sopimuksia ja kaavakkeita. Tänään oon palauttanu bussikortteja ja muita tarpeettomaksi jääviä tavaroita. Ystävämme Työkkäri ja Kela, niissäkin tuli tänään vietettyä aikaa. Kohta osoitteenmuutoskortit on lähetetty ja työkaverit hyvästelty. Viimeiset käynnit vielä tutuissa paikoissa ja sitten voi rauhallisin mielin suunnata uuteen! 
 
Tämän viikon missiona on vielä palauttaa lainakirjoja sekä työpaikan avaimet, siivota vanha asunto ja pakata roinat matkalaukkuun. Seuranani tyhjässä asunnossa on vain kaksi patjaa (toinen lainattu kaverilta) ja pari tyynyä, matkalaukullinen rojua&vaatteita, läppäri ja siivousvälineitä. Ai niin, ja suriseva jääkaappipakastin, joka vaatii sulatusta.
 
Outoa tässä muutossa oli se, että tähän astiset muutot ovat suuntautuneet joko lapsuudenkotoa jonnekin, tai jostakin lapsuudenkotiin (tai sen tavaravarastoon). Tällä kertaa muutto tapahtuukin muualta muualle, ja olen muuttotouhun järjestänyt käytännössä yksin. Tietysti isä (+pakettiauto) sekä veli vaimoineen ovat olleet muuttoapuna, mutta tavarat olen sullonut yksin laatikoihin, pusseihin ja nyssyköihin. Äiti on nyt osallistunut muuttoon lapsuudenkodin päässä pistäen isän kyytiin joitakin tavaroita, jotka ovat olleet siellä varastossa.
 
Kymmeniä laatikoita on parin-kolmen viikon aikana pakattu ja raahattu uuteen asuntoon, ja yhtä monta laatikkoa on uudessa asunnossa purkamatta. Ne vain odottavat, että saavun paikalle ja alan järjestää sisältöjä oikeille paikoilleen. Pakatessa jäi tekemättä (oli hiukan kiire) inventaario, jota pitkään suunnittelin. Ehkä sitä täytyisi sitten purkaessa harrastaa, että saisi ees osan rojuista heitettyä menemään. Yllättävän paljon sitä oli 28 neliön yksiöön kertynyt. Muutossa auttanut isä ihmettelikin, että mistä tämä kaikki tavara on ilmestynyt.
 
Enää muutama päivä tässä kaupungissa, kunnes hyppään junaan kohti uutta kotikaupunkia. En itekään vielä tiiä, minä päivänä karistan tämän kaupungin tomut jaloistani.. Aika näyttää, eihän sitä tiedä mitä yllätyksiä tää viikko vielä tuo tullessaan :)
 
"Edessä vaihtuvat satamat, maisemat.
Hetkeksi pysähdymme. Joskus jäämme.
Kunnes on jälleen aika nostaa purjeet."
-positiivarit.fi-