Tämä postaus ei liity otsikostaan huolimatta mitenkään virkkaamiseen. Vaikka oonkin jäänyt siihen kesällä koukkuun. Pari kesäkassia ois tekeillä, jos ois vaan aikaa. Taitaa käydä niin, että kassit jää tänä kesänä käyttämättä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Otsikossa on kyse tv-addiktion äärimmäisestä muodosta. Myönnettävä on, että olen koukussa sairaala- ja rikossarjoihin. Hommasin keväällä kivan digiboksin, jolla voin ruokkia addiktiotani. Jäisihän monet hyvät sarjat vuorotyön takia katsomatta ja olisin pudonnut jo aikaa sitten kärryiltä. Muuten televisio eli sontalaatikko ei oo auki, ellen katso nauhoituksiani. 

 

Oppimateriaaliksi Teho-osastot tai Holby Cityn sairaalat eivät kyllä sovellu, täältä ainakin pesee muiden katselunautinnon tuhoavia kommentteja toimenpiteiden suorittamisen epäoikeellisuudesta.

 

Teho-osastoa olen seurannut lähes alusta lähtien - sarjan katsominen ei ole vaikuttanut kuitenkaan luuloista huolimatta alavalintaani. Lääkäri Abby Lockhart on ammatillinen idolini (hänen entinen ammattinsa lapsenpäästäjänä saattaa vaikuttaa) ja toinen tohtori Luka Kovac on oivaa silmänruokaa.

 

Kova Laki- sarjan "erikoisosa" Rikollinen mieli on saanut minutkin tv:n ääreen aiemmin perjantai-iltaisin, ja digiboksiaikana milloin hyvänsä. Näyttelijä, etsivä Robert Gorenia näyttelevä Vincent D'Onofrio naulitsee katsojansa sohvaan tai tuoliin kuin katsoisi psykoottista trilleriä, missä sarjassa tai elokuvassa hän ikinä näytteleekin.

 

Hädän hetkellä -sarjasta putosin välillä kärryiltä, ja sen lisääntynyt väkivaltaisuus sai lähes lopettamaan sarjan seuraamisen. New yorkilaisen poliisi-, ambulanssi- ja palokuntatoiminnan suloinen sekamelska saa kuitenkin ajoittain minut edelleen töllöttimen ääreen, onneksi sarjasta on enää vain muutama jakso jäljellä.

 

Uusin addiktioni kohde on kuitenkin kaikki mahdolliset CSI-sarjat: C.S.I: Las Vegas, C.S.I: Miami ja uusimpana C.S.I. -perheen tulokkaana C.S.I: New York (miksi ihmeessä newyorkilais-sarjat ovat kiinnostavimpia?). Jokaisen C.S.I. -sarjan päähenkilöt, rikoslabrojen pääjehut (Gil Grissom, Horatio Caine ja Mac Taylor) ovat kaikki äärimmäisen machoja äijiä, joista varsinkin Miamin mr.Caine osaa laukoa ärsyttävimpiä, mutta toisaalta nasevimpia kommentteja rikollisten höpinöihin. Jokaisen äijän taustalta löytyy kuitenkin jokin traaginen elämänkohtalo, mikä on ajanut heidät kyseiseen työhön ja pystymään asettumaan uhrin tai tämän omaisen asemaan.

 

Löysin kuitenkin C.S.I. New Yorkiin pari viikkoa sitten uuden katsantokannan: etsivät Danny Messer ja Lindsay Monroe ovat flirttailleet sarjan toisen tuotantokauden alkujaksoista alkaen, ja tv-sarjojen suhdesotkuthan ne kiinnostavat enemmän kuin itse rikoksien selvittely tai Tehiksen elvytyskohtauksilla mässäileminen. Ainakin minua.

 

Jokaisessa C.S.I. -sarjassa murhaajien etsimisen sivujuonena on jokin päähenkilöiden välinen romanssinpoikanen. Ja Teho-osastokin on todennäköisesti saanut lisää katsojia romantiikannälkäisistä. Minulle sarjojen juonenkulku muuten ei ole tärkeää. Itse kykenen katsomaan jatkuvajuonisia sarjoja ja elokuvia, vaikka tiedän mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Joskus on pakko "eksyä" sarjojen amerikkalaisille sivuille, jotta pääsee jännityksestä, mitä tapahtuu seuraavassa jaksossa. Vaikea on joskus olla spoilaamatta muiden katselunautintoa, kun itse olen tietoinen tulevasta.

 

Siis asiaan: Romantiikannälkäisenä eksyin C.S.I: New Yorkin virallisille nettisivuille janotessani tietoa siitä, kuinka Messerin ja Monroen suhde etenee. Avuksi tuli myös YouTube, ja tässä eräs Lindsay&Danny -videoista. Varoituksen sana: sisältää paljon spoilereita. Löytyy toki paljon muitakin, mutta käykää itse spoilaantumassa. Oma suosikkini on "The Story of Danny and Lindsay, part 15".

 

Musiikkivideon kreditit filmin lopussa.

 

 

 

terveisin, CSI-memmu :)